Esittely

Täällä siis kirjoittelee 32-vuotias lepakko, joka asuu pienessä kaupungissa Uudellamaalla. Muutin tänne viime vuoden marraskuussa ja olen viihtynyt tosi hyvin. Rauhallinen rivitaloalue, jossa asustelee kohtalaisen paljon myös koiria. Se on tietysti pelkästään positiivista, koska itselläni on kaksi saksanpaimenkoiraurosta. Niistä seuraavaksi hieman lisää.


K on 7-vuotias (s. 9.4.2004), väritykseltään musta ruskein merkein. Kiltti kuin mikäkin, mutta aika iso. Säkä 67 cm ja paino heiluu 38 - 40 kg välimaastossa. Viimeksi vaaka näytti 38,2 kg. K on monen vuoden haaveeni, joka toteutui toukokuussa 2004, kun hain pojan kotiin kasvattajalta. Ei olla harrastettu K:n kanssa mitään aktiivisesti, mutta ollaan joissakin mätsäreissä ja luonnetestissä käyty.


K:n kanssa vuodet ovat sujuneet todella hyvin ja olen ollut kaikin puolin tyytyväinen kasvattajaan. Matkan varrella olen saanut aina kaiken tuen ja avun, mitä olen tarvinnut. Niinpä päätin viime vuoden lokakuussa hankkia samaiselta kasvattajalta uuden perheenjäsenen. 11.11.2010 syntyi M, joka täyttää ensi viikolla ½ vuotta. Niin se aika vaan menee. :) Väritykseltään M on harmaa ja siitä olisi tarkoitus kouluttaa ihan kunnon harrastuskoira. Olen ajatellut lähinnä tokoa ja jälkeä.


Tämä vuosi on ollut suhteellisen vaikeeta aikaa. On ollut rahahuolia ja rakas mummini nukkui pois maaliskuun lopussa. En tiedä, mitä sen jälkeen tapahtui, mutta tahdon uskoa, että mummi vaikutti asioihin jotenkin taivaasta käsin. :)


Alkuvuonna olin vielä töissä Helsingissä ja työmatkaa kertyi n. 120 km/pvä! Se alkoi olla liikaa kukkarolle. Tajusin, että on vain kaksi vaihtoehtoa: joko hakea asuntoa pk-seudulta tai töitä kotikaupungista. Päätin ekaksi hakea töitä täältä ja pääsinkin työhaastatteluun. Haastattelun jälkeen ei kuitenkaan kuulunut mitään, joten oletin, etten ole saanut hakemaani paikkaa. Sitten pistin asuntohakemuksia Helsingille, Espoolle, Vantaalle ja Keravalle.


Kului noin 1½ viikkoa hakemusten lähettämisestä, kun minulle soitettiin ja tarjottiin asuntoa Vantaan kaupungilta. Olin onnesta soikeana ja aloin järjestellä muuttoa. Juuri, kun olin saanut tehtyä kaikki osoitteenmuutokset ym. nettiliittymien siirtoilmoitukset, soitettiin sieltä työpaikasta, johon olin hakenut, että olisi töitä tarjolla - ja vieläpä vakituinen työsuhde 4 kk koeajalla.


Minulle ei tarjottu sitä työtä, jota alunperin olin hakenut, mutta tarjottava työ kuulosti sen verran houkuttelevalta, että päätin ottaa sen vastaan. Sen jälkeen alkoi kauhea soittorumba: irtisanoutuminen silloisesta duunista, osoitteenmuutosten peruutukset jne.. Onneksi en ollut vielä ehtinyt allekirjoittaa sitä Vantaan asunnon vuokrasopimusta, muuten olisikin ollut hieman hankalampaa. Tosin olin jo ehtinyt irtisanoa tämän asunnon, mutta sain sen onneksi peruutettua! :D


Kun asunto- ja työasiat oli saatu kuntoon, tapasin nykyisen naiseni, joka vei jalat alta välittömästi! Käytiin treffeillä kiirastorstaina ja sen jälkeen juttu olikin selvää pässin lihaa. Molempia vietiin! Kutsun naistani tässä blogissa Muruksi. Muru on mua 12 vuotta nuorempi, mutta käytökseltään paljon ikäistään kypsempi. Ehkä juuri siksi kolahtikin niin lujaa. Ennen virallista seurustelupäätöstä juteltiin hieman käytännön asioista (Muru asuu Helsingissä eli välimatkaa on n. 60 km). Kun kaikesta oli päästy yhteisymmärrykseen, lyötiin hynttyyt yhteen virallisesti 26.4.. Eli ihan on tuore suhde. <3


Nyt pitäis lähteä iltalenkille poikien kanssa ja ruokkia ne - sekä ehkä itseänikin hieman. ;)


P.S. Suomi voitti tänään Saksan lätkän MM-kisoissa! \o/